***
Feet don't fail me now
Take me to the finish line
All my heart, it breaks every step that I take
But I'm hoping that the gates,
They'll tell me that you're mine
Walking through the city streets
Is it by mistake or design?
I feel so alone on a Friday night
Can you make it feel like home, if I tell you you're mine
It's like I told you honey,
Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough
I don't know why
Keep making me laugh,
Let's go get high
The road is long, we carry on
Try to have fun in the meantime
***
Ensimmäisenä en voinut kuin haukkoa happea,
mutta keuhkoni eivät täyttyneet eivätkä aivoni syöttäneet sanoja huulilleni.
Huuleni alkoivat kohota kohti korviani, ikuisuuksilta tuntuvien sekuntien jälkeen.
Kuinka yksi lause voi muuttaa kaiken?
Saada maailman näyttämään erinlaiselta. Jokaisen päivän tärkeältä.
Luonnon uniikilta, auringonvalon kauniimalta.
Tunsin eläväni. Tunsin jokaisen raajani.
Hetki sitten tämä oli ollut yksi päivä muiden välissä,
nyt se oli mielenkiintoisin päivä vähäänaikaan.
Yhdet sanat olivat saaneet kihelmöinnin syöksymään sisälleni.
Sydäntä kutitti ihanasti enkä voinut uskoa kuulemaani.
Sitten mieleeni tuli asioiden varjoiset puolet, mutta ne eivät saaneet muuttamaan päätöstä.
Nyt minulla oli syy odottaa, syy nauttia elämästä täällä.
Eikä päätöksiäni saisi muuttamaan mikään, paitsi yksi henkilö.
Pelko toteutumattomuudesta kirpaisi sisälläni.
Tässä oli kyseessä vähän enemmän kuin vain minä.
Uskaltaisinko haluta jotain, jonka saaminen ei ollut varma?
Se ei ollut tapaistani.
Unelmoin yleensä kaikesta pilvien ja ruohon välillä,
mutta halusin aina vain sellaista jonka tiesin saavani. Niin kuin esimerkiksi kamerani,
mutta uskaltaisinko esimerkiksi koskaan haluta unelmaani lentää helikopterissa Heart nimisen riutan päältä.
Jos se ei toteutuisikaan.
Aloin tuntea itseni heikoksi ihmiseksi ja äsken toimimattomat aivoni alkoivat toimia liikaakin.
Sitten minua puristi kipu surun tuottamisesta ja tiesin vain yhden asian.
Minun olisi paras antaa ajatuksilleni aikaa.
Sitähän tässä vielä toivottavasti olisi.

















